Ihanaa kun on lunta. Illalla aloin nukkumaan ja maa oli ihan musta, vettä satoi. Ja kun aamulla heräsin maa oli ihan valkoinen! Rakastan lunta. Ainakin aina tähän aikaan vuodesta. Toisaalta sitten kun tätä lunta on ollu monta kuukautta silloin sitä inhoaa. Mutta juuri nyt lumi on ihanaa ja nättiä. Ulkona on ihana käppäillä ja katsella kun on pikkupakkanen, ihan jotain pari astetta miinuksen puolella, mutta kuitenkin sillain että nenän päätä vähän kipristää ja hengitys huuruaa.

Siitä on nyt viikko. Tapasin viikko sitten baarissa mukavan vähän päälle kaksikymppisen tummaihoisen miehen. Eksyin baarista hänen luokseen yöksi. Ainut ongelma oli kielimuuri. Hän ei puhunut suomea, ainoastaan englantia. Itselläni alkoholi auttaa englannin puhumiseen, selvinpäin en oikeen sitä uskalla puhua. Pakkohan se on vielä nähdä. Nimittäin unohdin kaulahuivini sinne vahingossa (ja ei en siis tahallani).  Viimeksi tänään hän lähetti viestin. Pitää siirtää tapaaminen ensi viikkoon, lähden nimittäin huomenna reissuun.

Pus, Liija